..tai oikeasti neljä videota. Me oltiin mamman kanssa koko viikonloppu Lempäälässä kisaamassa. Koska musta ei ole vielä yhtään kunnollista agilityvideota niin päätin järjestää niitä kerralla neljä kun mammalla kerrankin oli kamera mukana. Mamma alkaa tosissaan edistyä mun ohjaamisessa. Se muistaa kertoa mulle todella ajoissa minne pitää mennä. Se on hyvä koska silloin mun ei tarvitse itse niitä päätöksiä tehdä. Jonnekin äänenhallintakurssille mamma vois kyllä mennä. Se kun on luvannut olla rääkymättä ja kiljumatta, mutta unohti sen taas.

Tosi kivaa kuitenkin oli. Kerrankin mamma oli yksin mun (paittis illalla ku Uno pyöri siinä jaloissa) ja meillä oli oikeasti hauskaa. Ja palkaksi mä sain molempina päivinä sieltä grillistä makkaran. Että kannatti lähteä reissuun ja tehdä hienot radat. Saatiin me sitten ihan oikeitakin palkintoja, vaikka pokaaleja ne ei meille antaneetkaan. Ne varmaan tiesi, ettei meillä ole sitä pokaalihyllyä vieläkään seinässä, kun mammalla ei ole porakonetta. Eikä kyllä vielä sitä hyllyäkään. No, semmosia mukeja tuli monta ja sitten treenileluja, luita, ruokakuppi, ruokaa, sateenvarjo ja muutama ruusukekin.