Siinä niitä kirjaimia kerrakseen.. Saapi nähdä mitä kirjainyhdistelmiä tuo emäntä seuraavaksi alkaa havitella. Joistain Tveistä ja Jiikoista on ollu puhetta mut mä niistä mitään ymmärrä eikä niillä mulle mitään merkitystä oo. Mä kuitenski joudun tekemään kaiken työn niinkun eilenkin.

Me ajettiin Onni borderkollin kanssa pitkän matkan päähän keskelle metsää. Olisin mä voinu sinne juostakin, mutta päästiin tosiaan tyyriisti auton kyydissä. Hassuja noi ihmiset: että ajetaan kauas, jotta saa fillaroida ja mä saan juosta fillarin vieressä samaa hiekkatietä eessuntaassun.

Siellä oli pari sellaista lyhytkarvaista kollia ja mä ja Onni ja loput oliki sitten niitä palvelijakoiria. Tää oli kyllä mulle todellinen saksanpaimenkoirienkestävyyskoe. Mä jouduin kestämään niitä koko matkan ja vielä moneen kertaan! No, kyllä mä kestin kun ne piti sopivan hajuraon eikä ihan suuhun tunkeneet.

Mamma teki mulle taas entiset jäynät eli paino jarrua koko ekan matkan. Ei se kyl kauheesti haitannu, kun mä menin silti tosi lujaa. Mamma piti alkuun kamalaa meteliä, kun se ei millään ymmärtäny että mulla oli kiire. Katsos kun luulin aluksi että se on ihan juoksukilpailu ja että mun pitää ohittaa ne kaikki muut. Ei se sitten kuulemma ollukka kilpailu. Kolme lenkkiä me tehtiin. Olisin mä jaksanu vielä pari ihan kevyesti. Lopuksi sitten piti vielä kulkea nätisti mamman vierellä ja sitten sen jälkeen tuomarisetä onnitteli mammaa kun oli suorittanut koko kokeen. Kyllä sitä sietääki onnitella, kyyti oli sen verran hurjaa ;).