Oltiin tuossa pellolla ja mä aattelin että kun äipälläkin on koko ajan nälkä ni mä vähän avitan tossa ruoan hankinnassa. Se nyt tietty ei sopinu mammalle lainkaan, ihme nirsoilua. Metsästin siis sellaisen ihan kivankokoisen piiperon lumihangesta. Siinä se juoksi mun nokan alla niin enhän mä voinu hyvää sapuskaa siihenkä jättää. Tai olis sen voinu ees antaa noille kakaroille vinkuleluks. Olis ollu niillekin vähän haastetta kun olisivat ottaneet sen kiinni ennen suolestusta. Mutta ei, tämä ei millään käyny. Piti päästää se piippari jatkamaan matkaansa.

Ainiin ja sitten piti kertomani että poikani Sumu alias Sumpparipumppari osaa jo nauraa. Se oli ihan hassulin näköinen kun väänteli naamaansa ja se meni ihan ruttuun. Hölmö poika, kohta se varmaan hirnuu kuten isoisoäitinsä aikanaan, niin että räkä vaan lentää.