Käytiinpä eräänä päivänä hiukan fillaroimassa, mamma, äippä ja minä. Nyt purnaan koska meillä on tuo työnjako ihan syvältä. Ensinnäkin pikkujätkä sai jäädä kotiin suorittamaan niinkin vaativaa puuhaa kuin possunkorvan järsiminen.

Mamma laittoi meille valjaat niinkuin aina ja sitten sen 'napanuoran' eli jakoremmin jotta ei tarvii käsitellä kun yhtä talutinta. Siinäkin on välillä mammalle hiukan liikaa. No, sitten lähdettiin pyyhältämään. Minä vedin, äippä jolkotteli mun vierellä ilman ajatustakaan vetämisestä ja mamma istui reteenä satulassa ja painoi jarrua sen minkä jaksoi. Cool. Ette usko mutta olin väsynyt kun päästiin takaisin kotiin. Jalatkin ihan tärisi. Mut on siinä hyväkin puoli. Kohta mulla on kunnon reisilihakset taas, kun noitten mukuloitten takia jäi tuo liikunta talven aikana hiukan vähemmälle eli lihakset surkastui ihan olemattomiksi.