Mun sihteeri on melko varma ettei tätä plokia kukaan lue, mutta lupas ny kumminki tänne muutaman rivin raapustaa.
Tässä syksyn aikana tosta mun pojasta on tullut ihan kaamee jättiläinen. Ei se mikään pitkäjalka oo mut painava ku mikä. Kun me painitaan niin mä joudun ihan tosissaan pistään sille hanttiin. Välillä mä sitten hermostuessani kyllä nappaan sitä kaulanahasta. Sitä sillä onneks riittää.
Mulle kävi sellainen juttu tossa pari viikkoa sitten, että me mentiin mamman kanssa eläinlääkärille. Mamma jätti mut sinne nukkumaan ja tuli sitten hakemaan mua illalla, ja mulle oli pantu semmonen kaamee muovihärpäke päähän. Ja se päässä olen joutunu olemaan toista viikkoa aina ku mamma on ollu poissa kotoa. Hirveetä rääkkäystä. Mä en voinu liikkua se päässä ollenkaan. Joten mä sitten makasin tai seisoin siinä mihin mamma mut töttörö päässä jätti, niin kauan että se otti sen pois. Eilen mamma sitten veteli jotain lankoja mun vattasta ja kertoi ettei mun tarvii enää pitää sitä lampunvarjostinta päässä. Pääsin tänään vähän pellollekin irrottelemaan. Sikasiistiä. Otin pari spurttia ja heti mamma oli kiljumassa mua takasin. Ihme hermoheikko tapaus.
Me oltiin Lempiälässä kylässä taas. Tällä kertaa ei ollu mitään kisoja ku oltiin ihan vaan muuten vaan. Kivaa oli. Mä yritin vähän saada niitä kahta tosikkoa Rutkua ja Nelliä leikkimään, mutta ei siitä mitään tullu. Ne vaan mökötti omilla paikoillaan eikä ollenkaan ymmärtäneet, mitä mä tarkotin. Mut kivaa meillä oli silti. Ruokaaki sain ihan ekstrapaljon ku rakas poikani halus paastota reilu vuorokauden ja mä sain pistellä sit senki ruuat.