On mennyt elämä ihan sekaisin kun tuo riiviö on vielkii kotona. Sen olis pitäny lähteä jo monta viikkoa sitte. En pysty ymmärtään mitä se vielä täällä luuhaa. Kohta se on mun kokoinen ja mun on paljon vaikeampi pyörittää sitä pitkin lattiaa. Onneks se on kiltti poika. Uskoo kohtuu pienelläkin komentamisella. Tosin kun mä komennan tota kakaraa ni äippä komentaa mua. Eilen illalla sitte mamma komensi koko kööriä kun ärrimurripaini meni yli sen hilseen ja hihat syttys palamaan ja sitä rataa.

On tuo poika kyllä sivistynyt ikäisekseen. Ja nähtävästi motivaatiota lisäopinnoille on, koska jätkä luki muutaman tunnin aikana eilen pahvilaatikollisen mamman vanhoja comspoliittaneita. Ja kirjailipa tuo nimmarinsa yhden lehden takasivulle komeasti sen yllä seisten. Mä en uskaltanu niitä lehtiä lukea vaikka ne oli pitkin poikin eteistä. Kun mammalla on se vaklauskamera, vaikkei se kuulemma eteiseen asti ylety. Mut varmuuden vuoks mä oon ihan kiltisti.